Opiskelua ja kirkossa käyntiä
Kirkossa käynti oli päivän ehdoton kohokohta. Kävin katollisen opiskelijajärjestön messussa, jonka puheenjohtaja kämppikseni Scott on. Yritin kysyä Scottilta, että voinko osallistua ehtoollisen viettoon, vaikka en ole katolilainen, mutta hän ei osannut sanoa siihen mitään. Ehkä hän ei halunnut ottaa asiasta selvää, koska hän halusi, että voin osallistua messuun, sillä jos hän olisi saanut joltain negatiivisen vastauksen, enkä olisi voinut sitten osallistua. Yritin kysyä samaa asiaa naapuriltani Marylta kirkkosalissa, mutta ei hänkään vastaan sanonut, vaan sanoi, että tee näin ja hän teki ristinmerkin käsi nyrkissä. (Siltä se äkkiseltään näytti.)
Ennen kirkkoon menoa oli Scottin mielestä hyvä, että menen syömään tuntia ennen messua. Katolilaisilla on sellainen tapa, että tunti ennen messun alkua pitää olla paastossa. Se tuli yllätyksenä ja olin sopinut Petrin kanssa, että mennään syömään klo 17, mutta meidän piti aikaistaa ruokailua, jotta ehdin klo 18 messuun. Ruokalassa sain just ja just syötyä klo 17.00:aan mennessä, sillä Petri pystyi tulemaan aikaisintaan 17.45 syömään.
Katolinen messu on siitä erikoinen, että siinä polvistutaan muutamaan kertaa messun loppuvaiheilla. Tämä oli jo toinen kerta, kun olin messussa, joten se ei enää yllättynyt. Alan jo tottua amerikkalaiskatoliseen kirkkokulttuuriin. Menin ehtoolliselle kaikesta epävarmuudesta huolimatta, sillä pappi puhui saarnassaankin yhteydestä.
Heti messun loputtua avattiin aulan/oleskeluhuoneen telkkari, josta kirkossa kävijät alkoivat katsoa amerikkalaista jalkapalloa. Erikoinen tapa, mutta mikäs siinä, jos mielenkiintoinen matsi on meneillään. Joku kävi hakemassa hiukopalaakin, mutta itse en viitsinyt jäädä katsomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti