la 8.9.2012

Retki Mill Creek Parkiin


Menimme Jimmyn kanssa läheiseen Mill Creek Parkiin. Ensin menimme sen puisto-osaan, jossa oli kaikenlaisia erilaisia kasveja ja niiden englannin- ja latinankielisiä nimiä. Yritin löytää tuttuja latinankielisiä nimiä, mutta niita oli todella vaikea löytää. Jossakin männyssä oli pinus-alku, mutta muita ei muistaakseni ollut. Latinan- kielinen nimitietoni on lähinnä suomalaisissa luonnonvaraisissa kasveissa eikä amerikkalaisissa istutetuissa kasveissa. Mukavaa se oli silti opetella nimistöä ja ihailla kauniita istutuksia.


Jännä kukka



































Menimme tarhan laidalla olevaan taloon, jossa oli kahvila ja matkamuistomyymälä. Lisäksi siellä oli taidenäyttely, jossa oli eri kasveja piiretty todella taitavasti. Pääosa piirtäjistä oli japanilaisia; en tiedä miksi.



Viljeltyjen paikallisten kasvien kasvimaa/penkki. Puutarhaa hoitavat vapaaehtoiset.



Ruusutarha

Puistossa oleva polku. Tällä kohtaa oli paljon erilaisia kuunliljoja.

Koko Mill Creek Parkin muoto muistutti käyräistä, känsäistä ja lievästi haaroittunutta keppiä, jonka keskellä virtasi joki. Automatkan päässä puutarhasta oli entisöity. Vielä hienompaa oli se, että se oli toiminnassa. Myllyssä jauhetaan jauhoja ja itse pääsimme näkemään heidän jauhavan jauhoja. Tunsin itseni etuoikeutetuksi nähdä entisaikaisen myllyn toiminnassa, veden virtaavan sen rattaassa, jyvien musertuvan sen jauhinkivissä ja jauhojen pussituksen perinteisesti perinteisellä vaa'alla! Immilän mylly on vain varjo tämän rinnalla.

Puistossa oli nimen mukaisesti myös mylly, joka oli jopa toiminnassa, sillä se on entisöity.



Myllyn ratas oli hienosti suunniteltu, sillä se päästi vedet täsmälleen keskellä alhaalla
eikä vain neljäsosakierroksen jälkeen, kuten luulin. Näin mylly saa käytettyä
veden sisältämän potentiaalienergian mahdollisimman tehokkaasti. Tämä hyöty
mahdollistettiin sillä, että siipilaudat oli naulattu hieman kohti tulevaa vettä, jolloin vesi
pysyi rattaissa ihan keskelle alas asti.



Myllyn vieressä oleva silta

Myllyltä lähdimme kävelemään joenviertä alajuoksulle päin. Yritin tunnistaa tuttuja kasveja, mutta niitä ei juuri löytynyt. Ainoa kasvi, joka oli sama kuin meillä Suomessa oli vaahtera. Ainakin sen lehdet olivat ihan saman muotoiset kuin meillä. Metsässä oli myös erilaisia tammia, mutta niiden lehdet eivät olleet samanlaisia kuin suomalaisen tammen. Tajusin metsässä kävellessämme, että tämähän on kuin keskieurooppalaista metsää eikä suomalaista. Mäntyjä ei metsässä näkynyt ensimmäistäkään, sillä siellä oli vain lehtipuita. Joenviertä oli mukava tallustaa. Joki oli uurtanut ison kolon maahan ja osa hauraammasta maa-aineksesta oli murentunut eroosion myötä kovemman kiviaineksen alta muodostaen sateensuojia. Niissä lienevät asustaneet entisajan intiaanit.



Polku joen vierellä Mill Creek Parkissa. Siellä huomasin, että metsä muistutti keskieurooppalaisia metsiä esim. (ranskalaisia) lehtoja. Havupuut ovat Ohiossa todella harvassa.

 Lopuksi menimme Mill Creek Parkissa olevalle Lily lammelle, jossa oli kahta lajia sorsia. Toiset samanlaisia kuin suomessa ja toiset erikoisia kultavalkoisia. Sorsat olivat joka tapauksessa nälkäisiä ja ne meinasivat tulla meidän kyytiin. Nimittäin kun kysyin niiltä, että tuletteko te mukaan, ne tulivat tosi lähelle autoa, melkein sisälle asti. Lammessa puunpalan päällä paistatteli kilpikonna päivää!



Lily lammella. Lammen ympäri meni polku.