ma 3.9.2012

Canfield Fair Jimmyn ja Julietin kanssa



Vasemmalta oikealle: Oma käteni, Jimmy ja Juliet

Canfieldin markkinoille piti lähteä maanantaina neljä henkeä: minä, Jimmy, Juliet ja Brittney, mutta Britney ei ilmestynyt paikalle. Hän oli nimittäin syömässä Christmanissa silloin, kun meidän piti lähteä. Eikä hän kai vastannut viesteihinkään. Odotimme häntä puolisen tuntia ja sitten päätimme, että antaa olla. Brittney on Julietin kämppis. Kaikki kolme ovat International Student Assosiationin jäseniä; Juliet jopa puheenjohtaja.



Maanantai oli varsinainen huvipuistopäivä Canfieldissa.

Canfieldissa kiertelimme huomattavasti vähemmän, sillä Julieta ei oikein kiinnostanut eläimet. Hän on nimittäin kotoisin New Yorkissa eikä hän ole juuri eläinihminen. Ajauduimme siis aika alussa huvipuistolaitteiden äärelle, jossa ostimme oikein rannekkeet. Emme ehtineet olla kuin noin kolmessa laitteessa, kun minulle ja Julietille tuli todella huono olo. Jimmy ei ollut pahimmassa laitteessa, jossa oltiin välillä pää alaspäin.

Meidän piti mennä välillä huilahtamaan ja istumaan alas. Meitä kumpaakin oksetti, mutta Jimmy voi hyvin. Olimme juoneet vettä autossa, mutta päivä oli tosi kuuma, joten menimme ostamaan vettä ja ruokaa. Kaiken rasvaruoan keskeltä olin tullessa huomannut salaattia ja sitä mun teki eniten mieli syödä. Eihän sitä sairaana kauhean rasvaista halua syödä, vaan ennemmin jotain kevyttä, mikä on koostumukseltaan lähellä vettä. Se oli järkevä veto, sillä oloni parani heti syötyäni salaattikana-aterian. (Ne eivät olleet kauheasti menneet kaupaksi, koska myyjä sanoi toiselle myyjälle, että se oli ensimmäinen salaattiateria, jonka hän oli sinä päivänä koonnut.) Juliet sen sijaan söi pitsaa, eikä hänen olonsa parantunut.

Me veimme Julietin punaisen ristin vapaaehtoisterveysasemalle, jossa hänet tutkittiin. Hänelle suositeltiin, että hän ottaisi pussillisen nestettä suonen sisään. Pussi sisälsi kaikkea tarvittavia vitamiineja ja suoloja. Hän ei meinannut millään suostua lääkärin piikittämään häntä, mutta lopuksi hän taipui meidän ja lääkärin suostuttelun seurauksena. Hän oli silti erittäin jännittynyt piikin otosta ja minun piti laulaa hänelle jotain. Lauloin hänelle Arvon mekin ansaitsemme ja Mä oksalla ylimmällä, koska ne olivat ensimmäiset laulut, jotka tulivat mieleeni, joiden sanat osaan hyvin. =D


Juliette terveysasemalla huilahtamassa.

Piikityksessä Juliette piti minua kyynärvarresta kiinni. Hän puristi todella lujaa ja en ollut yllättynyt, että kädessäni oli verta vuotava haava. Se oli pieni, mutta kuitenkin siitä vuoti verta. Piikityksessä hän myös liikutti sen verran kättään, että piikitys ei onnistunut, koska piikki meni suonen seinämän läpi.

Koska Juliette ei halunnut toista yritystä toiseen käteensä, Jimmy ja minä veimme hänet takaisin kotiinsa ja palasimme Canfieldiin, koska olimme ostaneet laiterannekkeet.

Kiersimme tosi monessa laitteessa, josta muutamassa minulle meinasi tuli hieman huono-olo. En ymmärrä, mikä minuun on tullut, sillä en muista, että minulla olisi ollut huono olo koskaan aikaisemmin huvipuistolaitteissa. Huono olo meni kuitenkin aika äkkiä pois.

Suosikkilaitteeni oli ensin hitaasti ylös nostava laite, joka tiputti ihmiset nopeasti alas. Laite tuntui hauskasti mahassa. Lisäksi tuntui, että se ei pysähdy ollenkaan ennen maata.

Tämä Canfield -päivä erosi siis huomattavasti edellisestä päivästä, koska henkilöt olivat eri, näin terveysasemapuolta, olimme paljon huvipuistolaitteissa ja kiertelimme vain vähän verrattuna edelliseen päivään.