su 21.10.2012

Kahdesti kirkossa käyntiä, aamupala luterilaisen perheen kanssa sekä kokeisiin lukua

Olin soittanut aikaisemmin tällä viikolla Zionin luterilaiseen kirkkoon Youngstownissa-Canfieldissa ja sopinut, että eräs Andrew (18v) tulee hakemaan minut sinne. Hän opiskelee ensimmäistä vuotta jotain outoa ainetta Youngstown State yliopistossa.

Kirkon aulassa Andrew esitteli minut sukulaisilleen ja kaikki ottivat minut lämpöisesti vastaan. Andrew esitteli minut myös papille. Tässä kirkossa on 1100 jäsentä ja siellä pidetään kaksi messua sunnuntaisin ja yksi lauantaina.



Saarnastuoli

Messu muistutti rakenteeltaan hyvin paljon suomalaista messua sekä Newman Centerin katolilaista messua. Messu oli lähempänä Jyväskylän Kuokkalan messua kuin Nastolan messua lähinnä, koska siinä pappi resitoi, messussa käteltiin ja ehtoollisen jakajat jakoivat ensin toisilleen ehtoollisen. Messun alussa ristikulkue kulki pääovelta alttarille ja siinä oli kolme punaisiin kaapuihin pukeutunutta nuorta. He muistuttivat mielestäni hieman katollisia piispoja/munkkeja/nunnia. Tässä messussa polvistuttiin kuten Newman Centerin messussa, mutta tässä polvistuminen oli synnintunnustuksen kohdalla messun alkuvaiheilla, kun Newman Centerin messussa se oli loppuvaiheilla. Edessä olevan penkistä käännettiin pitkä pehmustettu polvityynylauta 90 astetta alas, johon polvistuttiin. Lukukappaleiden välissä ei ollut laulua, kuten yleensä suomalaisessa sekä Newman Centerin messussa.

Evankeliumin luvussa punavaatteinen nuori toi Raamatun alttarin eteen ja kaksi muuta punavaatteista toivat kynttilät molemmin puolin Raamattua. Pappi käveli neliön vapaalle sivulle lukemaan evankeliumin. Evankeliumin luvun ja saarnan välissä oli päivän hymni ja sen jälkeen Children's Message (lasten sanoma/viesti), jossa lapset tulivat alttarille istumaan. Pappi istuutui heidän eteensä matalalle jakkaralle ja kertoi evankeliumin lapsille ymmärrettävällä tavalla. Tämän jälkeen oli tavallinen saarna. Lasten sanomasta on kuva tässä:


 Alttari oli ympyrän muotoinen eikä puoliympyrän muotoinen kuten yleensä Suomessa. Ehtoollisen jakajat olivat kahdessa ryhmässä, jossa molemmissa oli kolme jakajaa. Ensimmäinen oli viininjakaja, joka oli joko pappi vihreässä messukasukassa tai vaalea-asuinen nainen. Toinen jakaja (valkoiset vaatteet) antoi valmiiksi annosteltuun pieneen muovimukiin kaadetun viinin. Viimeinen keräsi muovimukit ihmisiltä. Hän oli nuori ja pukeutunut punaiseen kaapuun.

 Messun jälkeen oli tarjolla kaiken maailman soppaa todella monessa kattilassa:



Lisäksi jälkiruokapöytä oli hulppeannäköinen. Sen antimia tarkastelee kyyditsiäni Andrewn mummi ennen messun alkua.

Emme kuitenkaan jääneet kirkkoon syömään ruokaa, vaan menimme läheiseen perheravintolaan syömään "aamupalaa". (Kirkko alkoi klo 11.) Aamupalalle tuli Andrewn isä, 15 vuotias veli Ross sekä Andrewn vaari. He söivät muffinssia tai munakasta ja minä söin ensimmäistä kertaa Amerikassa pannukakkua, tarkemmin banaanipannukakkua vaahterasiirapilla. Se oli hyvää, mutta mielestäni liian makeaa sekä runsas annos. Kaiken kaikkiaan "aamupala" heidän kanssaan oli oikein mukava kokemus.

Seuraavaksi tapahtui yllättävä käänne. Nimittäin Ross ajoi minut Cafarolle. (Isä oli kyydissä.) Hän on vasta 15 vuotta vanha ja täällä vähimmäisikä ajaa autoa on 16, joten en ihan tajunnut, että miksi hän sai ajaa autoa, mutta kai se johtui siitä, että hän oli 15, 5 vuotta vanha. No siinä hänen tuli ajettua päin punaisia yms. mutta hengissä selvisimme perille! :)

Alkuillasta teki mieli mennä vielä Newman Centerin messuun. Muuten päivä menikin maanantain rikostekniikan toksikologian (myrkkyopin) lukuun, joka oli todella helppoa kauraa: Nimeä kolme tekiää, jotka vaikuttavat etanolin imeytymisnopeuteen. Ne ovat: 1 kuinka kosolti juot juomaa, 2 kuinka tukusta juoma on (mikä on %-osuus), 3: kuinka haipakkaasti (joutuisasti) juot juomaa sekä 4 onko mahalaukkusi tyhjä. Lähes kaikki maalaisjärjellisiä asioita.